Ilmastokehysriihi

On vuosi 2013. Ympäri maailmaa kasvihuoneilmiön ajama ilmastonmuutos on muokannut sääoloja, eikä Suomi ole näidenkään direktiivien kohdalla mikään poikkeus. Samanaikaisesti Suomen yhteiskuntapolitiikassa tehdään leikkauksia aivan kaikessa - säästösyistä, luonnollisesti.

Budjettirajoitukset koskevat ilmeisesti myös ilmastoa. Käytännössä koko kevät ohitettiin sen siliän tien, ja kaikki muu on etuajassa: uimakelit, helleaallot, mansikkasadot ja jopa ravustuskausi vaihtoivat ajankohtansa heinäkuusta kesäkuulle. Myös syksy tuli käymään aikaisin, koska taivaalta sateli vettä kuin...kukin kuvitelkoon mistä.

Sääolojen hallinnan lautakunnassa on käyty ilmeisesti jonkinlaisia neuvotteluita pöydän alla. Luontoäiti on tehnyt Jaakon kanssa erikoisen sopimuksen uimavesien lämpötiloista. Heinäkuun 25. päivänä Jaakko normaalisti viskaa kylmän kiven järveen pitääkseen hukkumistilastoja aisoissa, mutta Jaakon päivänä ilma olikin erittäin kirkas ja lämmin, mikä vanhan sanonnan mukaan tietäisi pakkasta seuraavaksi talveksi.

Sopimuksella siis ilmeisesti haluttiin rajoittaa auringon lämpöä talveksikin, koska salaisen pöytäkirjan mukaan Jaakko keksi tempaista kiven järveen saunan kiukaasta. Rantamökkinsä saunassa istunut pariskunta hälyttikin poliisit paikalle, kun suurikokoinen mies tunkeutui heidän löylyhuoneeseensa. Epäilty kuitenkin ehti pakenemaan paikalta jälkiä jättämättä, eikä vakuutusyhtiökään suostunut korvaamaan rautakaupasta ostettua arvokasta murikkaa, koska ovi oli murtautumishetkellä jätetty lukitsematta.

Seuraava talvi olikin hyvin pimeä, muttei kylmä. Jokin kohta sopimuksessa oli jäänyt täyttämättä, liekö luontoäiti unohtanut ilmoittaa kokouksesta poissaolleelle Pakkasukolle asioista. Manner-Suomen keskitalvi sitten ei ollut oikeastaan muuta kuin Britannian rannikoseuduille tyypillistä sumuista räntäsadetta.

Vielä kesällä 2014 Suomen sääolot tuntuvat olevan yhä nurjallaan. Toukokuussa lämpömittarit putoilivat seiniltä, koska lämpötilaa määrittävä neste suorastaan kiehui kaksi viikkoa. Sitten palattiinkin moneksi viikoksi kevättalveen; suomalaisten jostain syystä jo helmikuussa vihreänä rehottaneet nurmikot kuorrutettiin juhannusviikkoa varten lumella.

Heinäkuun alussa lämpötila on palautunut hitaasti totutulle tasolle, mitä nyt paikallisia kuuroja ja ulkopaikkakuntalaisia sokeita esiintyy ukkos- ja metsäpalovaroitusten ohessa ainakin Pohjois-Savossa.

Miksi näin? Säästääkö luonto jossain? Ilmeisesti luontoäiti leikkaa medialta piilossa laadittujen direktiivien turvin maailman kesälämmityskuluissa ja tarjoaa tilalle sateen muodossa vettä, tuota kaiken elämän alkuelementtiä.

________________________

Tämän tekstin perimmäinen idea juolahti tosiaan mieleen Siilinjärven kunnankirjaston tiskin takana jo heinäkuussa 2013, kun sää ei todellakaan noudattanut vuodenaikojen konventioita.
Puhuin ideasta ääneen kirjastokollegani kanssa juuri kun olimme avanneet kirjaston ovet, ja valehtelematta minuutti juttelutuokiomme jälkeen seuraava asiakas löi palautustiskiin kirjan Ilmastonmuutos ja yhteiskunta.
En valehtele, tälle on todistaja.